Kritiikki on noin keskimäärin hyvä asia. Ilman kritiikkiä monikaan asia ei kehittyisi. Kritiikki on kuitenkin parhaimmillaan sekä rakentavaa että perusteltua. Itse ainakin toivotan tällaisen omiin kirjoituksiini kohdistuvan kritiikin varsin tervetulleeksi. Nykyisellään kuitenkin tuntuu olevan trendikästä ravintokeskustelussa kritisoida virallisia tahoja ja tiedettä mutun pohjalta.

Esimerkiksi Tomi Kokko vaikuttaisi päättäneen, että suomalaisten ylipaino ja sairaudet johtuvat nykyisistä ravintosuosituksista. Voiko tämä pitää paikkansa? Käydäänpä läpi muutamia Kokon Mikä virallisissa ravintosuosituksissa mättää? kirjoituksessa esitettyjä väitteitä, jotka kaipaavat suurennuslasia. Nämä väitteet on seuraavassa esitetty lihavoituina ja jokaisen väitteen alla on oma näkemykseni asiasta sekä viitteisiin perustuvaa lisäinfoa.

”Miksi meillä Suomessa pidetään niin kynsin ja hampain kiinni virallisista ravintosuosituksista ja vanhoista tottumuksista?”

Ravintosuositukset on päivitetty nykyiseen muotoonsa vuonna 2014 (”Ravitsemustavoitteet heijastavat aikaansa. Runsas energian saanti oli välttämätöntä vuosisadan alkupuolella. Nyt ruokavalion keventäminen on perusteltua.”)

”Mikäli tämän hetkisten ravintosuositusten mukainen ruokavalio tosiaan parantaa meidän suomalaisten terveyttä, minkä vuoksi yleinen terveydentilamme menee suositusten mukaisesta ruokavaliosta huolimatta vuosi vuodelta huonompaan suuntaan? Jo yli puolet työikäisestä väestöstä on ylipainoisia (lähde 1) ja esimerkiksi diabetesluvut ovat tuplaantuneet 2000-luvulla niin, että jopa 500 000 sairastaa kakkostyypin, eli aikuisiän diabetesta (lähde 2).”

”Ravitsemussuositusten tavoitteet toteutuvat vain harvan aikuisen ruokavaliossa. Vähintään viisi tavoitetta yhdeksästä saavutti 33 % naisista ja 16 % miehistä. Heikoimmin onnistuttiin tyydyttyneen rasvan ja suolan karsimisessa ja kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttötavoitteen saavuttamisessa.”

Ovaskainen et al, 2015

”Liika tärkkelys ja rasvattomat maitotuotteet joilla on erittäin korkea insuliini-indeksi (90), aiheuttavat verensokerin ja insuliinin heittelyjä. Nämä sen sijaan johtavat painonnousuun ja pahimmillaan aikuisiän diabetekseen!”

”Since dropping carbohydrates from the diet lowered insulin but slowed fat loss when compared to dropping dietary fat, this study falsifies one of the most popular incarnations of the carbohydrate-insulin hypothesis of obesity.” –Stephan Guyenet

Alkuperäinen tutkimus “Calorie for Calorie, Dietary Fat Restriction Results in More Body Fat Loss than Carbohydrate Restriction in People with Obesity” (tekijöinä K. D. Hall et al)

Insuliiniresistenssin (”Insuliiniresistenssi onkin keskeinen metabolinen häiriö, joka liittyy lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.”) syinä pidetään nautitun hiilihydraatin sijaan esimerkiksi kehon tulehdusvastetta (Duodecim, Insuliiniresistenssin mekanismit).

”Mikäli ravintosuositusten mukaisen ruokavalion tarkoituksena on edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, mistä johtuu, että tuhannet ihmiset voivat paremmin tekemällä ruokavalioonsa muutoksia, joita viralliset suositukset eivät tue?”

Tätä aihetta sivuten kirjoitin aiemmassa Hyvinvoinnin kulmapalat: ravinto – osa 1, suuntaviivat –tekstissä seuraavaa:

”Precision Nutritionin tohtori John Berardi perkaa samaista yhteenvetoa seuraavasti.

When done properly, Paleo diets, plant-based diets, high carb diets, low carb diets, eating small meals frequently, eating larger meals infrequently, etc. all accomplish the following:

1. They raise nutrition awareness and attention.

2. The focus on food quality.

3. They help eliminate nutrient deficiencies.

4. They help control appetite and food intake.

5. They promote regular exercise.”

Sillä ei siis välttämättä olekaan ratkaisevaa merkitystä millä nimellä ruokavaliotasi haukut. Tai silläkään syötkö enemmän tai vähemmän hiilareita, proteiinia tai rasvaa. Suuri osa ihmisistä, jotka noudattavat jonkunlaista säännöllistä ruokavaliota kiinnittävät huomaamattaankin huomiota yllä mainittuihin juttuihin. Esimerkiksi paleossakaan parasta ei suurella todennäköisyydellä ole vaikkapa maidon tai viljojen pois jättäminen, vaan laadukkaisiin ravintoaineisiin keskittyminen. Näin toteaa esimerkiksi Olli Ilander Liikuntaravitsemus-kirjassaan.”

Tärkeintä ruokavaliossa ei välttämättä olekaan sisältääkö se voita vai margariinia, vaan kokonaiskuva. Epäilen, että nämä tuhannet ihmisetkään eivät ole ainoana muutoksena elintavoissaan esimerkiksi lisänneet voin syömistä.

”Kysynkin, onko mahdollista, että tutkimuksia ovat esimerkiksi rahoittaneet tahot, joilla on ollut oma lehmänsä ojassa? Onko mahdollista, että tutkimuksia tulkitaan niin, että saadaan niillä oma, ennalta laadittu, johtopäätös ajettua läpi?”

On mahdollista. Tätäkin sivusin aiemmassa suuntaviivat-kirjoituksessa seuraavasti:

”Biokemian alan väitöskirjatutkija Pauli Ohukainen toteaa aiheesta Tervettä skeptisyyttä –blogissaan Abraham Lincolinia mukaillen

”Osa tutkijoista voi olla väärässä kaiken aikaa ja kaikki tutkijat voivat olla väärässä hetken aikaa. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan voi olla väärässä kaiken aikaa.”

Totta kai löytyy varmasti asioita, joita nykyinen ravintotiede ei vielä tiedä, mutta nykyisyydessä täytyy toimia nykyisin saatavilla olevan tiedon varassa. Josta tieteen state-of-the-art esittää parhaan näkemyksen. Ja tiede tietysti korjaa itseään koko ajan uuden tiedon ilmaantuessa vertaisarvioituna näkyviin. Tällaisen, vuosikymmenien aikana kertyneen, tutkimusnäytön kumoamiseksi tarvitaan kuitenkin enemmän kuin pari uutta tutkimustulosta tai radikaalia näkemystä. Samaiseen lainaukseen liittyen allekirjoittaneen on hyvin hankala uskoa, että kokis tai muut yritykset olisivat onnistuneet ostamaan huomattavan määrän eri maissa toimiva toisistaan riippumattomia tutkimusryhmiä ja yliopistoja puolelleen. Suomessakin kirjoitetaan siitä, kuinka isot leipomot ajavat viljaa ravintosuosituksiin. Mutta samanlaisia suosituksia ajetaan myös jenkeissä. Ja eivätkö sitten jenkkien isot lihantuottajat osaa lobbausta kun lihaa suositellaan vähennettävän. Ihan kaikki ei kuitenkaan aina voi olla salaliittoteoriaa, vaikka pekoni hyvältä maistuisikin.”

”Ancel Keys julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan seitsemän maan tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sydänkuolleisuuden välillä oli suora yhteys. Hän kuitenkin jätti kertomatta, että tutkimuksessa oli todellisuudessa mukana 22 maata, joista hän valitsi ne seitsemän jotka sopivat hänen hypoteesiinsa. […]Keysin kanta kuitenkin voitti ja näin surullisesti sai alkunsa tänä päivänäkin vallitseva rasvakammo.”

Tämäkään tarina ei ole ihan näin yksinkertainen. Saaga käydään perusteellisesti läpi blogissa The Truth About Ancel Keys: We’ve All Got It Wrong. Muutamia pääkirsikoita poimiakseni:

– Yep, Keys picked some cherries—but a link between fat intake and heart disease mortality existed among all 22 countries, not just his six-country graph. And as Yerushalmy and Hilleboe’s paper revealed, the real force behind that correlation was animal fat intake, not just fat as a general category.
. Although total fat, animal fat, and animal protein were associated with heart disease in this data, those variables were associated with less death from pretty much everything else. Overall, the countries with higher fat and animal food intake had longer life expectancies than the rest. This doesn’t prove that animal foods make you immortal or that plant foods will slit your throat in the middle of the night: it’s mostly a result of countries with more money and a higher standard of living tending to eat more animal products (along with having lower rates of infectious disease, better health care, diets higher in industrially processed foods, and so forth). There’s so much confounding involved with this subject that I don’t even wanna touch it with a ten-foot statistical pole.
– […]

– Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t causation. Correlation isn’t a cucumber. (Just making sure you’re awake.)

Ancel Keys ei siis tarkoituksella piilotellut tyydyttyneen rasvaan terveydellisyyttä osoittavaa dataa. Kirsikoiden poimimisesta ei kuitenkaan voi päätellä myöskään sitä, että rasva olisi terveellistä.

”Voi taas on huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto, jota meidän elimistömme pystyy käyttämään loistavasti hyväkseen. Se sisältää myös runsaasti tärkeitä rasvaliukoisia vitamiineja kuten A-, E-, D- ja K-vitamiineja ja on lisäksi hyvä jodin lähde.”

Ainakin mainittuja vitamiineja on vaikkapa kultarypsi-margariinissa (Fineli) enemmän sekä 100 grammaa että erityisesti kilocaloria kohti kuin voissa (Fineli). Tämä siis viittaa siihen, että kultarypsi-margariini olisi ravinnetiheämpää kuin voi, eikä toisinpäin.

”Virallisten suositusten mukaan rasvatonta maitoa tulisi juoda 4-6 dl päivässä, ja siihen vielä juustot päälle.”

Ravintosuosituksissa todetaan

”Nestemäiset maitovalmisteet voi tarvittaessa korvata kasviperäisillä kalsiumilla ja D-vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla, kuten esimerkiksi soija- tai kaurajuomilla.”

Yllä oleva viittaa vain kalsiumtarpeen tyydyttävään maitotuotteiden määrään, suosituksissa ei sanota, että tämä tarve pitäisi täyttää juurikin maitotuotteilla.

”Rasvaton maito on käytännössä värjättyä vettä, jossa ei ole enää mitään maidolle tärkeitä ravintoaineita jäljellä.”

Ainoa huomattava ero täysmaidon (Fineli) ja rasvattoman maidon (Fineli) hivenaine- tai vitamiinikostumuksessa on A- ja K-vitamiinien korkeampi määrä täysmaidossa. Tämä ei varmaankaan tarkoita, että rasvattomassa maidossa ei ole enää mitään ravintoaineita jäljellä. Tarkempi erottelu löytyy yllä olevista linkeistä.

”Kaiken maidon käsittelyn seurauksena elimistö hylkii tätä värjättyä vettä ja aiheuttaa siten ongelmia jopa 80 %:lle ihmisistä. Maito muun muassa:

• Lisää kehon matalaa tulehdusta
• Aiheuttaa ongelmia hengitysteissä
• Lisää iho-ongelmia ja aknea
• Heikentää vireystilaa
• Lisää insuliiniresistenssiä
• Lisää rasvan kertymistä kroppaan”

Väitettä ei perustella lainkaan. Myöskään ei erotella riippuuko tämä nautittujen maitotuotteiden laadusta tai määrästä. Lääkkeen ja myrkyn ero voi monessakin tapauksessa olla annostelukysymys.

”Virallisten suositusten mukaan leipää tulisi popsia noin 9 palaa päivässä (miehet).”

Ravintosuosituksissa todetaan

“Viljavalmisteiden suositeltava päivittäinen käyttömäärä on noin 6 annosta naisille ja noin 9 annosta miehille. Vähintään puolet käytetystä määrästä tulisi olla täysjyväviljaa. Annos tarkoittaa 1 dl:aa keitettyä täysjyväpastaa, -ohraa tai –riisiä tai muuta täysjyvälisäkettä tai yhtä leipäviipaletta. Lautasellinen puuroa vastaa kahta annosta.”

Leipä on siis vain yksi mahdollinen viljavalmiste muiden joukossa.

”Emme yksinkertaisesti pysty käsittelemään tehokkaasti viljaproteiineja, kuten gluteiinia.”

Tästä aiheesta on esimerkiksi Reijo Laatikainen kirjoittanut seuraavasti

”Erityisesti huomioitavaa on, että gluteenisensitiivisyys on sokkoutetuissa tutkimuksissa voitu osoittaa vain heillä, jotka täyttävät ärtyvän suolen oireyhtymän kriteerit eli ovat yleisesti ottaen herkkävatsaisempia kuin muut. Herkkävatsaiset ovat: herkistyneet suolistoalueen venytyskivulle, tuottavat enemmän suolistokaasua, ”potevat” mikrobihäiriöitä ja lievää matala-asteinen tulehdusta suolessa, jota ei näy suolen tähystyksessä (ei verenvuotoa, ei nukkavauriota tms.).

[…]

Oma käsitykseni edelleen on, että suurin yksittäinen väestöryhmä joka hyötyy rukiin, vehnän ja ohran määrän vähentämisestä on hankalaoireisesta ärtyvästä suolesta kärsivät. Heitä voi olla n. 5 % väestöstä. Heille sopii 100 % kaura, joka ei sisällä merkittäviä määriä gluteenia, eikä FOS:ia eikä inuliinia. Useimmat myös sietävät pieniä annoksia ruisleipää vatsan rauhoittumisen jälkeen.”

Aivan viime aikaisessa sokkotutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että gluteeni aiheuttaisi oireita 14 % itsensä gluteeniyliherkiksi määrittelevistä.

”Edellä mainitun lisäksi suositusten mukainen viljatuotteiden käyttö (miehet 6-9 palaa päivässä!!) nostaisi yksinkertaisesti päivittäisen hiilihydraattien, eli sokerin määrän taivaisiin. Jos et ole seuraavana päivänä juoksemassa maratonia, varastoituu ylimääräinen sokeri elimistössäsi rasvaksi. Tämä voi johtaa pitkässä juoksussa insuliiniresistenssiin, ja jopa 2 tyypin diabetekseen, josta jo aiemmin puhuimmekin.”

Katso aiempi kohta hiilihydraatti-insuliini-ylipaino-teoriasta.

”On selvää, että tarvitsemme muutosta. Ainoastaan lääkäri Antti Heikkilä tarjoaa vaihtoehtoisia ja uudenlaisia näkemyksiä, joten pisteet hänelle!”

Vladimir Heiskasen blogikirjoitus Antti Heikkilästä:

Kirjoituksensa lopuksi Kokko toteaa ”On esimerkiksi mahtavaa, että suosituksissa kehotetaan syömään runsaasti kasviksia. Puoli kiloa juureksia, hedelmiä, marjoja ja sieniä on hyvä merkkipaalu! Liputan ehdottomasti itsekin sen puolesta. Toinen iso positiivinen asia ravintosuosituksissa on, että jos tämän hetkinen ruokavalio on aivan retuperällä, saa suositusten mukaan syömällä aivan varmasti positiivisia muutoksia aikaiseksi.”

Onko siis oikeasti perusteltua väittää, että ravintosuositukset sairastuttavat ihmiset? Edelleen ruokavalion laatu kun riippuu kokonaiskuvasta eikä lillukanvarsista. Kasvikset ovat kokonaiskuvaa. Voi vs. margariini on lillukanvarsi.

Syödään terveellisesti, mutta rennosti, keskustellaan rakentavasti ja esitetään julkisessa keskustelussa perusteltuja mielipiteitä. Eiks joo?