Iltalehti otsikoi tänään yli puolen seurustelevista suomalaismiehistä elävän puutteessa. Tosin ainakaan artikkelin nettiversiossa mainittua tilastoa ei avata sanankaan vertaa. Tarkoitus on ilmeisesti viitata FINSEX 2015 -tutkimukseen, jonka tuloksia on julkaistu Väestöliiton kotisivuilla. Samalla tämän vuoden puolella on tuoreessa jenkkitutkimuksessa otettu kantaa tapoihin joilla seksuaalisen kipinän saa pidettyä yllä pidemmässäkin parisuhteessa. Katsotaanpa minkälaisen kuvan nämä kaksi tutkimusta muodostavat.
Tilasto jota Iltalehden artikkelissa varsinaisesti käsitellään kertoo kumpi parisuhteessa (oletuksena mies+nainen) haluaa useammin seksiä, johonka sekä miehet että naiset vastasivat useiten “mies.”
Västöliitto. FINSEX 2015. http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/finsex-halu/
Västöliitto. FINSEX 2015. http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/finsex-halu/
Omasta mielestäni mainitun otsikon alla asiaankuuluvampi tilasto voisi kuitenkin löytyä “Kuinka tyytyväisiä toteutuneen seksin määrään?” osiosta.
Vastausten perusteellä esimerkiksi 25-44 vuotiasta miehistä SEKÄ naisista yli 50 % haluaisi enemmän yhdyntöjä suhteessaan.
Västöliitto. FINSEX 2015. http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/finsex-halu/
Västöliitto. FINSEX 2015. http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/finsex-halu/
Kokonaisuutena tutkimus toteaa aiheesta
“Miehistä yhdyntöjen määrää piti sopivana 40 prosenttia ja naisista 48 prosenttia. Useampia yhdyntöjä kaipasi 59 prosenttia miehistä ja 45 prosenttia naisista. Miehillä tämä osuus oli kasvanut 15 prosenttiyksikköä ja naisilla 26 prosenttiyksikköä vuodesta 1992. Entistä useampia yhdyntöjä parisuhteessaan haluavien osuus oli siis kasvanut merkittävästi vuoteen 2015 mennessä.”
ja
“Naisilla useammin seksiä parisuhteessaan haluavien osuus oli kasvanut hyvin merkittävästi 1990-luvun jälkeen kaikissa ikäryhmissä ja vuoden 2007 jälkeen erityisesti keski-ikäisillä naisilla. Useammin seksiä toivovien yli 55-vuotiaiden naisten osuus oli lisääntynyt (15 prosenttiyksikköä) vuoden 2007 jälkeen ja jopa korkeammalle kuin sitä nuoremmilla naisilla. Tämän iän on nyt saavuttanut sukupolvi, jolle seksuaalinen aktiivisuus on merkittävämpi asia kuin edeltäneelle sukupolvelle.”
Eikö tämä olisi ennemminkin otsiko arvoinen löydös?
Mitäkö näiden, molempien sukupuolien, halujen eteen sitten voisi tehdä?
Tästäkin aiheesta löytyy uunituoretta tutkimusta jenkeistä. Tämän vuoden puodella julkaistun artikkelin tiivistelmäkin alkaa
“Intohimo ja seksuaalinen tyytyväisyys vähenevät tyypillisesti pitkäaikaisessa suhteessa, mutta tämä alamäki ei ole välttämätön. Tunnistimme asenteita ja käyttäytymismalleja, jotka erottavat voimakkaiten seksuaalisesti tyytyväiset tyytymättömistä naisista ja miehistä, jotka ovat olleet yhdessä vähintään kolme vuotta (N = 38 747).”
Esimerkkinä tuloksista voidaan esittää mm. seuraava kuvaaja, jossa eri kommunikointitapojen ja seksuaalisen tyyvyväisyyden välillä nähdään varsin selkeä yhteys.
Frederick et al. “What Keeps Passion Alive? Sexual Satisfaction Is Associated With Sexual Communication, Mood Setting, Sexual Variety, Oral Sex, Orgasm, and Sex Frequency in a National U.S. Study” http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/00224499.2015.1137854
Mitä nämä kommunikointitavat sitten olivat?
- Pyysin sängyssä jotain mitä halusin,
- jompi kumpi meistä ylisti toista sängyssä jostain hänen tekemästään,
- kumppanini pyysi jotain haluamaansa sängyssä,
- jompi kumpi meistä pyysi palautetta siitä, miltä jokin tuntui,
- jompi kumpi meistä soitti/mailasi kiusoitellakseen seksuaalisella teolla,
- jompi kumpi meistä kritisoi hellästi jotain toisen sängyssä tekemää.
Tämä piirtää, yllä olevassa kuvaassa varsin konkreettisestikn, selkeän kuvan yhteisen kommunikoinnin ja avoimuuden merkityksestä. Seksistä kannattaakin, sen harrastamisen lisäksi, myös puhua.
Yhteenvetona tutkimuksessa todetaan seuraavaa
“Lopetamme yrittämällä kaventaa seksitutkimuksen ja parisuhdeneuvonnan välistä kuilua. Tuloksemme osoittavat joitakin keinoja, jotka voivat parantaa lakastunutta seksielämää: Ota aikaa jo ennen seksiä tapahtuvan esileikin hyödyntämiseen useammin (esim. seksikäs tekstiviesti päivällä); ja tee aikaa läheisyydelle järjestämällä treffi-iltoja tai romanttisia lomia (engl. getaways) ja virittämällä tunnelmaa. Hellää ja syvää suutelua sisältävään esileikkiin ajan käyttäminen saattaa korostaa kiihottumista ja himoa. Uudenlaisten elementtien lisääminen on tärkeä osa vaihtelua sekä miehille että naisille: aluspukeutumiseen panostaminen, hieronnan antaminen ja fantasioista puhuminen voivat piristää seksielämää. Rakkauden ilmaiseminen ja halailu seksin jälkeen saattavat antaa lisäpotkua seksuaalisem tyytyväisyyden tuntemuksille yleisesti. Kun pareilta loppuvat uudet ideat, seksiohjeistuksen lukeminen kirjoista ja lehdistä ja näiden ideoiden toteuttaminen käytännössä, ihan jo jonkun uuden yhdessä kokeilemisenkin vuoksi, saattaa auttaa parantamaan seksuaalista tyydyttyneisyyttä. Kokonaisuutena yksilöt ja parit voivat pitää intohimon hengissä, kuten monet tekevätkin.”
Tarkemmin, sukupuolten välisiä erojakin huomioden, tutkijat toteavat myös
“Ajan varaaminen tunnelman virittämiseen, seksuaaliseen vaihteluun ja keskinäiseen yhteydenpitoon olivat tärkeitä ennustajia seksuaaliselle tyytyväisyydelle sekä miehillä että naisilla. Nämä löydökset osoittavat, että seksuaalisesti tyytyväisten miesten ja naisten profiilit ovat hyvin samankaltaisia, mutta tiettyjä sukupuolikohtaisesti tärkeitäkin tekijöitä löytyy. Suuseksin saamisen tiheys oli tärkeää miehille; suuseksin tiheys vaikutti vähemmän tärkeältä naisille, mutta tämä johtuu osittain siitä, että myös orgasmivarmuus sisällytettiin ennustimeksi naisilla, ja suuseksitiheys sekä orgasmitiheys saattavat olla hyvin päällekkäisiä naisilla. Orgasmivarmuus vaihtelee naisilla huomattavasti enemmän kuin miehillä (Garcia, Lloyd, Wallen, & Fisher, 2014), mahdollistaen sille vakuuttavan roolin seksuaalisen tyydytyksen ennustimena.”
Mielenkiintoinen huomio tutkimuksessa oli myös, että
“Miehet eivät raportoineet yhtäkään piirrettä, joka olisi heidän seksielämässään paremmin “nyt” kuin “silloin,” kun taas naiset nimesivät neljä tällaista kohdetta: vähemmät estot, enemmän yksittäisiä orgasmeja, enemmän moninkertaisia orgasmeja ja läheisempi tunneyhteys seksin aikana nyt kuin parisuhteen alkutaipaleella. Aineistomme saattaa myös viitata siihen, että useammat naiset ovat voimaantuneet harrastamaan seksiä silloin kun he sitä haluavat, velvollisuudentunnon sijaan.”
Yhteenvetona voineekin todeta, että laadukas, intohimoinen seksielämä ei toteudu itsestään, mutta molemminpuoleisella panostuksella, priorisoinnilla ja keskustelevalla samaan hiileen puhaltamisella se kuuluisa kipinä pysyy hengissäkin. Uutuus viehättää. Vaihtelu virkistää. Mutta niistäkin osaltaan kasvava ruoho voi kukoistaa myös aidan samalla puolella.