Hyvinvoinnin kulmapalat: ravinto

Sarjan muut osat:

Hyvinvoinnin kulmapalat: johdanto
Hyvinvoinnin kulmapalat: uni
Hyvinvoinnin kulmapalat: liikkuminen

Tuscan Salmon Butternut Squash Fettuccine.

Creative Commons, https://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/

Nyt kun on hetki sulateltu asiaa, on aika pureutua kulmahampailla seuraavaan kulmapalan kulmaan. Aiheena siis tällä kertaa sellainen pikku juttu kuin ravinto. Jonkunlaista pienimuotoista julkista keskusteluakin aiheen tiimoilta on viime aikoina käyty. Tekstissä käsitellään laajan aiheen suurempia suuntaviivoja, kuten vaikkapa parasta ruokavaliota, ravintosuosituksia ja aineenvaihduntaa, menemättä pienempiin yksityiskohtiin kuten yksittäisten ruoka-aineiden valintoihin.

Seuraava kirjoitus ei korvaa lääkärin tai ravitsemusterapeutin ohjeistusta. Jos koet tarvitsevasi ammattiauttajaa, käänny sellaisen puoleen. Itse en ole kumpaakaan edellä mainituista. En siis rohkaise ottamaan seuraavaa vuorelta saarnattuna totuutena. Ajattele itse asioita. Missä on järkeä, missä ei. Mikä sopii sinulle? Ei kuitenkaan välttämättä siten, että mikä sinusta tuntuu juuri milläkin hetkellä toimivalta. Ihmismieli ja –roppa kun on melkolailla helposti huijattavissa kaikenmaailman plasebo, nosebo ja muihin vastaaviin juttuihin.

Suurilla joukoilla tutkittujen keskiarvojen ja yksilöllisten ominaisuuksien välinen kompromissi löytyykin monesti parhaaseen muottiinsa vain kokeilemalla. Ja tässä erilaisten kokeiltavien juttujen viidakossa koulutettu ammattilainen voi olla suureksi avuksi. Yleensä kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle niistä isojen tutkimusten keskiarvoista ja vasta siitä sitten lähteä tunaamaan pienempiä juttuja. Itse esimerkiksi en ymmärrä, millä perusteella ravintosuosituksia voidaan syyttää ihmisten huonokuntoisuudesta, kun huomattavan suuri osa näistä huonokuntoisista ei syö näiden suositusten mukaisesti. Tai liiku. Mutta siitä myöhemmin lisää.

VÄITTEIDEN OBJEKTIIVISUUS

Ensinnäkin. Kuten lääkäri Vilho Ahola totesi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin luennollaan; jos teet objektiivisen väitteen, pitää sinun olla valmis myös esittämään todistusaineistoa tämän väitteen tueksi. Kuulijalla on tällaisessa tapauksessa myös täysi oikeutus kysellä kättä pidemmän perään. Ja toisaalta, jos sinulla on sellainen tuntuma, että asia saattaisi olla tietyllä tavalla; on silloin korrektia sanoa, että kankussa on nyt sellainen kutina, että näin. On siis huomattava ero todeta joko ”kaikkien pitäisi tehdä niinjaniin, koska se parantaa terveyttä” tai ”minä olen tehnyt niinjaniin, koska olen kokenut sen parantavan terveyttäni.” Objektiiviselle väitteelle siis objektiivinen, tutkimukseen pohjaava perustelu ja subjektiiviselle väitteelle subjektiivinen, omaan kokemukseen pohjaava perustelu.

Erityisesti ravitsemuksen kohdalla soppaa hämmentää myös tutkimusnäytön ristiriitaisuus. Melkein jokaisesta ravintoaineesta on esimerkiksi mahdollista löytää yksittäisiä tutkimuksia, jotka näyttävät joko suuntaan tai täysin vastakkaiseen sellaiseen. Tästä aiheesta on blogissaan kirjoittanut ansiokkaasti ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen. Esimerkkinä Reijo mainitsee 304 kirjallisuuskatsauksen, yhteisanalyysin ja meta-analyysin tutkimuskoosteen ylipainon, tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä kuuden muun sairauden suhteen. Tässä huomattavan laajassa koosteessa 27 % tutkimuksista totesi maidon olevan terveydelle edullista, 59 % puolestaan päätyi neutraaliin terveysvaikutukseen ja 14 % negatiiviseen vaikutukseen. Näistä luvuista on tietenkin selvää, että jokaista kolmesta kannasta voi perustella yksittäisen, tai useammankin, tutkimuksen tulosten perusteella. Ja kaiken lisäksi eri tutkimuksissa on vieläpä varmasti käytetty hieman erilaisia menetelmiä, tutkittu hieman erilaista kohderyhmää ja analysoitu hieman erilaisia vaikutuksia. Yksittäinen tutkimuskaan ei siis ole totuus, jos ei puhuta matemaattisesta todistamisesta.

Reijo itse kirjoittaa erisuuntaisista tutkimustuloksista seuraavasti

Tutkimustulosten erisuuuntaisuudelle on erittäin monia selityksiä. Tässä muutamia ehkä tärkeimpiä:

Yksi ruoka saattaa suojata yhdeltä sairaudelta, mutta olla riskitekijä toiselle. Esimerkiksi maitotuotteet saattavat suojata suolistosyövältä ja toisaalta lisätä eturauhassyövän riskiä. Efekti on kutakuinkin yhtä suuri molempiin suuntin.

Erilaisella tutkimusmetodilla voidaan saada poikkeavia tuloksia. Esimerkiksi etenevien väestötutkimusten tulokset ovat usein erilaisia kuin poikkileikkausten tai ekologisten tutkimusten.

Eri västöissä voidaan saada eri tuloksia, esimerkiksi Aasian kehittyvät valtiot vs USA/Eurooppa.

Interventiotutkimuksissa sitoutuminen satunnaistamisella määrättyyn ruokavalioon on usein melko kehno

Ruoka-ainetta voi verrata lääkkeelliseen yhdistelmäpilleriin, siinä on monta vaikuttavaa ainetta. Ruoka-aineessa on yksinkertaisesti liikaa ”liiikkuvia osia”, jotta aina tulisi sama tulos riippumatta ketä tutkitaan, miten suurella altistemäärällä ja miten pitkään.

Tämä kaikki laimentaa tutkimustuloksia ja aiheuttaa eri suuntaisia tuloksia.

Tämän lisäksi sekä eri mediat että jo tutkimusten lehdistötiedotteet saattavat liioitella tutkimusten tuloksia suuntaan tai toiseen vaikuttavuuden ja sitä kautta oman rahoituksensa kasvattamiseksi. Myös guugle painottaa hakutuloksissaan paljon keskustelua herättäneitä sivustoja joissa on paljon linkkejä ja joita on linkitetty paljon, sekä sosiaalisessa mediassa että muutenkin. Tällaisilla kriteereillä valikoituu tietysti ensimmäisiksi osumiksi helposti edellä mainitun kaltaisia kohu-uutisia kohuotsikoinnilla, ja niin edelleen.

Tämän takia ei siis kannata uskoa jokaista yksittäistä tutkimusta, saati sitten siitä tehtyä iltapäivälehtijuttua, joka yrittää huorata mahdollisimman monta klikkausta raflaavalla otsikollaan. Luotettavin tieto saada siitä, että käydään läpi suuri määrä eri tutkimusryhmien tekemiä tutkimuksia ja koitetaan vetää niistä yhteen suurempi linjauksia. Kuten esimerkiksi ravintosuosituksia määritellessä Suomessa ja monessa muussakin maassa tehdään.

MIKÄ ON KAIKKEIN PARAS DIEETTI JOKA TOIMII KAIKILLE?

Paljon on käyty keskustelua myös siitä, mikä on paras mahdollinen ruokavalio. Pitääkö syödä luolamiesmäisesti paleota vai olla syömättä, ainakin parina päivänä viikossa siis. Tai sitten vähän hiilareita. Tai vähän rasvaa. Tai kasvisruokavalio. Tai gluteeniton ruokavalio. Tai maidoton ruokavalio. Tai Välimeren ruokavalio. Tai Itämeren ruokavalio. Tai joku vielä kummallisempi viritelmä. Kunhan joku tietty yksittäinen ruokavalio on se avain onneen ja toimii jokaiselle.

Journal of the American Medical Association –lehdessä julkaistu näkökulmakirjoitus vetää yhteen neljä tuoretta meta-analyysia eri ruokavalioiden välisistä vaikutuksista terveyteen ja painonhallintaan. Lopputulos on, että ruokavalioiden eri tutkimuksissa tuottamat muutokset ovat sekä pieniä että epäjohdonmukaisia. Ainosta johdonmukaisesta piirteestä todetaan seuraavasti

The only consistent finding among the trials is that adherence—the degree to which participants continued in the program or met program goals for diet and physical activity—was most strongly associated with weight loss and improvement in disease-related outcomes.

Eli ei hiilarigrammojen määrä. Ei proteiinin määrä. Ei rasvagrammojen määrä. Ei oliiviöljyn ja pekonin välillä tehdyt valinnat. Vaan se, että ruokavalio sekä liikuntatavat ovat sellaisia, että niitä tulee oikeasti noudatettua pidempäänkin kuin kaksi ja puoli viikkoa.

Mikä tässä sitten on takana, jos ei makroravinnejakauma tai superfoodit?

Precision Nutritionin tohtori John Berardi perkaa samaista yhteenvetoa seuraavasti.

When done properly, Paleo diets, plant-based diets, high carb diets, low carb diets, eating small meals frequently, eating larger meals infrequently, etc. all accomplish the following:

  1. They raise nutrition awareness and attention.
  2. The focus on food quality.
  3. They help eliminate nutrient deficiencies.
  4. They help control appetite and food intake.
  5. They promote regular exercise.

Sillä ei siis välttämättä olekaan ratkaisevaa merkitystä millä nimellä ruokavaliotasi haukut. Tai silläkään syötkö enemmän tai vähemmän hiilareita, proteiinia tai rasvaa. Suuri osa ihmisistä, jotka noudattavat jonkunlaista säännöllistä ruokavaliota kiinnittävät huomaamattaankin huomiota yllä mainittuihin juttuihin. Esimerkiksi paleossakaan parasta ei suurella todennäköisyydellä ole vaikkapa maidon tai viljojen pois jättäminen, vaan laadukkaisiin ravintoaineisiin keskittyminen. Näin toteaa esimerkiksi Olli Ilander Liikuntaravitsemus-kirjassaan. Eli kun rupeaa ylipäätään miettimään, mitä sitä tulee syötyä, tulee suurella todennäköisyydellä vältettyä suurimmat karikot, kuten vaikkapa ylenmääräinen lisätyn sokerin saanti einesruoasta, makeisista, leivoksista ja sokeroiduista juomista. Ja myös koko vuorokauden energiasaanti pysyy suuremmalla todennäköisyydellä kurissa. Ylipäätään terveystietoisuus saattaa samalla myös lisätä liikunnan määrä.

Yhden tietyn ruokavalion suosimisesta esimerkiksi ravinto-/hyvinvointivalmennuksessa JB sanoo myös seuraavaa:

  1. There’s no such thing as one, universal “best” diet.
  2. Most popular diets actually have a lot in common.
  3. Coaches should never lock into a single philosophy.
  4. Habit-based coaching is better than diet-based coaching anyway.

Eli jälleen kerran; ei mikään tietty yksittäinen taikapilleri, vaan terveet tavat. Yksilökohtaisesti koostettu ruokavalio, joka sopii esimerkiksi kunkin henkilön omaan ja yksilölliseen ruumiinrakenteeseen, mieltymyksiin tai rajoitteisiin (allergiat yms), budjettiin, tottumuksiin, ravintotietämykseen ja käytettävissä olevaan aikaan. Lisäksi kunkin yksilön tavoitteet ovat yksilöllisiä. Toinen haluaa pienen edun olympiamaratonille ja toinen taas pahimman ylipainon pois, kolmannen halutessa mahdollisimman kovan voimanostoyhteistuloksen. Sopiiko näille kaikille samanlainen ruokavalio? Pieniä muutoksia kohti parempia yksilöllisiä elintapoja, ei valmiina hyllystä löytyvää patenttiratkaisua, joka mukamas toimii kaikilla.

ATERIARYTMIN JA RUOKAVALION VAIKUTUKSET AINEENVAIHDUNTAAN

Entäpä sitten aineenvaihdunta? Kun sitäkin kuulee sanottavan, että en minä nyt muuten olisi ylipainonen, mutta kun aineenvaihdunta nyt vaan sattuu olemaan hitaamman sorttinen. Onko aineenvaihdunnan kierrosnopeus jollain tavalla kiveen hakattu, syntyessä määrätty ominaisuus? Ei ole. Pitääkö toisaalta ripeän aineenvaihdunnan ylläpitämiseksi syödä aterioiden välissä olevien välipalojen välissä välivälipaloja, jotta roppa tajuaa pysyä hereillä? Ei tarvitse. Jopa lihaskasvun optimointiin tähtääville urheilijoille suositellaan ravitsemustieteiden tohtori Layne Nortonin tutkimuksessa ateriaväliksi 4-6 tuntia. Ei siis vaikkapa 2-3 tuntia, josta on monesti puhuttu esimerkiksi salien nurkissa. Aineenvaihdunta pysyy kyllä käynnissä vaikka koko ajan ei olisikaan rahkapurkkia nenän edessä.

Hitaan aineenvaihdunnan saa todennäköisiten itselleen syömällä pitkällä aikavälillä jatkuvasti huomattavan vähäkalorista ruokavaliota. Esimerkiksi yrittäen laihduttaa kerta toisensa perään vähentämällä syödyn energian määrää. Mitä tapahtuu, kun syöt riittävän pitkään vähemmän kuin kulutat? Roppasi sopeutuu tähän eroon. Lepoaineenvaihdunta hidastuu, fyysinen aktiivisuus vähenee kuin huomaamatta. Tästä on hyviä esimerkkejä esimerkiksi kehonrakennuksen ja fitnessin puolella kisadieeteiltä. Jos kilpailijan päivittäinen lepoaineenvaihdunnan energiankulutus on ennen dieettiä vaikkapa 2400 kcal/vrk, saattaa vastaava luku kisalavalle astuessa olla 1280 kcal/vrk. Tämä esimerkki on 26 viikon kisadieetistä tehdystä julkaistusta tutkimuksesta. On siis melko selkeää, että säästöliekki on olemassa. Urheilijalle, joka painaa (dieetin lopussa) 90 kiloa 1280 kcal/vrk lepoaineenvaihdunta on vähän. Todella vähän!

Aiheesta on julkaistu useita perusteellisia tutkimuksia esimerkiksi urheilijoihin keskittyen, laajemmin rasvan takaisin ilmaantumiseen johtavia sopeutumia peraten sekä dieettamisen tulevaisuudessa lihomiselle altistavien piirteiden suhteen. Tämän säästöliekin purkaminen saattaa kestää yhtä pitkään kuin sen aikaansaaminen, jolloin puhtaan ns. reverse dieetistä, jolla hiljalleen lisätään kaloreita. Tai näin olisi ainakin hyvä toimia. Toinen vaihtoehtohan on kisakunnon jälkeen hidastuneella aineenvaihdunnalla ruveta syömään vaikkapa, edellistä esimerkkiä mukaillen ennen dieettiä olleen aineenvaihduntatason mukaisesti, päätyy rasvavarasto kasvamaan päivässä 1120 kcal edestä! Eli vaikutus on sama kuin, jos söisi yhden täysin ylimääräisen mega-aterian ranskalaisilla ja kolalla! Tämän lisäksi kalorirajoitteisen dieetin aikana koko roppa käntyy tilaan, jossa rasvaa pyritään säilyttämään ja mielellään vielä lisäämään, jos millään konstilla vaan mahdollista. Tämähän käy hyvin järkeen selviytymisvietin näkökulmasta. Eli kun palataan normaaliin syömiseen rasvaa saattaa herkästi kertyä runsaastikin. Ja jos sitten vielä tämän jälkeen ruvetaan dieettaamaan seuraavaa kisaa – tai vaikkapa miellyttävämpää peilikuvaa, jos se kisakunto olisikin kiva juttu muutenkin – varten ennen kuin aineenvaihdunta on saatu palautettua, saadaan aikaan varsin epämiellyttävä kierre, Tällöin aineenvaihduntataso tippuu aina vaan hitaammaksi ja rasvan polttaminen tulee entistä vaikeammaksi samalla kun sen kerryttäminen normaalin syömisen jaksoina tehostuu aina vaan ja entisestään.

Miten tämä sitten liittyy tavallisen Matti tai Maija Meikäläisen ruokavalioon? Ensinnäkin. Myös Matin tai Maijan aineenvaihdunta reagoi kalorivajeeseen hidastumalla. Ja toisekseen, edellä mainittu kierrehän on käytännössä varsin klassinen esimerkki jojolaihdutuksesta. Ei tarvita välttämättä kisalavaa saman ilmiön aikaansaamiseksi. Samalla tavoin voi hyvinkin toimia vaikkapa lomamatkaa tai häitä varten laihduttaminen. Ja lomallahan tunnetusti voi sitten syödä kuinka haluaa. Tällaisen kalorirajoitteisen dieetin jälkeen pitäisi Matin tai Maijan lisätä kaloreja ruokavalioon hiljalleen ja pyrkiä potkimaan aineenvaihdunta uudelleen käyntiin. Ei majoittua all-inclusive –lomakohteen seisovaan pöytään mässäilemään. Olettaen siis, että tarkoitus on ylläpitää sekä saavutettua ylimääräisen rasvan hävittämistä että tervettä aineenvaihduntaa, jotka molemmat olisivat varsin hyviä juttuja.

Matti tai Maija Meikäläisen jojolaihdutuksessa on vielä ylimääräisenä riskitekijänä se, että vähennettyyn energiansaantiin ei välttämättä yhdistetä fyysistä harjoittelua, tai erityisesti voimaharjoittelua. Painon tiputtaminen nimittäin saattaa olla varsin onneton laihdutustavoite. Jos vain vähennetään syömistä ilman liikuntaa tai erityisesti voimaharjoittelua, saattaa esimerkiksi puolet tiputetusta painosta hävitä lihaksista. Sitten kun hidastuneella aineenvaihdunnalla retkahdetaan tiukan dieettirypistyksen jälkeen syömään kaikki, mitä tulee vastaan, kertyy tiputetun lihaksen ja painon tilalle takaisin pelkkää rasvaa. Sitten taas tiputetaan lihasta ja rasvaa, kerätään rasvaa, tiputetaan lihasta ja rasvaa. Ja niin edelleen. Jolloin päästään siis eroon lihasmassasta, joka hidastaa aineenvaihduntaa entisestään. Ei kiva. Ei ollenkaan.

BBC:n Whats the Right Diet for You -dokumentissa brittiläinen ravitsemusasiantuntija esitti, että rasvanpolttoon tähtäävän dieetin aikana kalorirajoitusta tarvitsee aika ajoin tiukentaa siksi, että dieettaja on rasvaa poltettuaan pienempi ihminen ja kuluttaa sen takia vähemmän energiaa. Kyllä, rasvan häviäminen saa ropan säästämään rasvaa ja kuluttamaan vähemmän, mutta tämä ei johdu siitä, että vaaka näyttää pienempää lukemaa tai ihminen on pienempi ja kuluttaa sen takia vähemmän energiaa. Keho sopeutuu, eli adaptoituu, syödyn energian määrää ja muuttaa aineenvaihdunnan tehokkuutta tämän perusteella. Kahdella täsmälleen samankokoisella ihmisellä voi olla radikaalisti toisistaan poikkeava lepoaineenvaihdunta ja energian vuorokausikulutus riippuen aineenvaihdunnan tehokkuudesta. Ihmisen koko ei määrää kulutettuja kaloreja.

Aineenvaihdunnasta kannattaa siis pitää huolta. Kannattaa pyrkiä mahdollisimman suuren aineenvaihdunnan kapasiteettiin, eli mahdollisimman suureen syötyjen kalorien määrään siten, että paino pysyy vakiona fyysisen aktiivisuuden pysyessä vakiona. Eli mahdollisimman suureen lepoaineenvaihduntaan. Tällöin ei tarvitse myöskään olla niin tarkkana esimerkiksi syödyn hiilarin määrän suhteen ja tarvittaessa on varaa hieman vaikka karsia niitä hiilareita. Mutta, jos syöt jo valmiiksi 1200 kcal/vrk ja alle 100 grammaa hiilihydraattia vuorokaudessa eikä rasva pala, ei jäljellä ole enää hirveästi mitään mistä karsiakaan. Tällaisessa tilanteessa paras resepti on yksinkertaisesti unohtaa laihduttaminen ja ruveta hiljalleen syömään enemmän, tarkoituksena hiljalleen potkia aineenvaihdunta takaisin käyntiin ja sitä kautta rakentaa sitä kapasiteettia, josta sitten joskus tulevaisuudessa voidaan hieman karsia ja saada aikaan oikeaa rasvanpolttoa. Kehonkoostumuksen muutoksen vaikuttaa aina sekä ylimääräisen rasvan määrä sekä aineenvaihdunnan taso ja sitä kautta karsittavissa olevan hiilihydraatin ja mahdollisesti rasvan määrä. Proteiinin vähentäminen ei kannata, koska, kuten edellä mainittua, lihaksen ylläpitäminen on oleellista kehonkoostumuksen muuttamiseksi. Älä siis pudota painoa, vaan polta rasvaa. Ja tee se niin suurella syötyjen kalorien ja hiilihydraatin (proteiinin ja rasvan lisäksi) määrällä kuin mahdollista, jotta suojelet aineenvaihduntaasi.

Tämä on myös siinä mielessä himpun verran tärkeää kamaa, että tutkimusaineiston perusteella 90-95 % aloitetuista dieeteistä epäonnistuu pitkällä tähtäimellä.

Monelle oma terveys ja hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpi kuin hetkellinen lava- tai kesäkunto. Ainakin kun asiaa pysähtyy hetkeksi ajattelemaan.

RAVINTOSUOSITUKSET

Edellä mainittiinkin jo ristiriitaisiin tutkimustuloksiin liittyen, että ravintosuosituksia tehdessä on tapana vetää yhteen isompikin nippu tutkimuksia. Näin on toimittu myös Suomessa. Ravintosuositukset ovat esimerkiksi Reijo Laatikaisen laatiman esityksen mukaan linjassa viimeisen 50 vuoden aikana kertyneen tutkimusnäytön kanssa. Myös jenkeissä oli hiljattain käyty melkoinen nippu tutkimusdataa läpi ravintosuositusten päivittämistä varten. Mihinkä siellä oli sitten päädytty? Pekoni on hyvä ja täysjyvävilja paha? Ei niinkään. Raportissa todetaan muun muassa, että

… the U.S. population should be encouraged and guided to consume dietary patterns that are rich in vegetables, fruit, whole grains, seafood, legumes, and nuts; moderate in low- and non-fat dairy products and alcohol (among adults); lower in red and processed meat; and low in sugar sweetened foods and beverages and refined grains. These dietary patterns can be achieved in many ways and should be tailored to the individual’s biological and medical needs as well as socio-cultural preferences.

Vihannekset ovat siis koviksia rapakon toisellakin puolella. Myös hedelmät, täysjyvävilja ja muut Suomessakin suositellut jutut ovat plussalistalla. Myös vähärasvaisia maitotuotteita kehotetaan käyttämään kohtuullisesti, kuten Suomessakin, ja punaisen lihan, lihajalosteiden sekä sokeroitujen ruokien kulutusta puolestaan kannattaisi vähentää. Ja näin sivumennen sanoen, lihajalosteet ovat tutkimuskoosteissa saaneet kaikkein säännöllisiten kuraa niskaansa epäterveellisyydestään. Eli ehkä se pekoni ei oikeasti olekaan avain siihen kuuluisaan onneen. Jos tällä pallolla ollaan tieteellisin perustein näin yksimielisiä ravintosuosituksista, voivatko nämä suositukset oikeasti olla kovasti ja pahasti metsikön puolella?

Biokemian alan väitöskirjatutkija Pauli Ohukainen toteaa aiheesta Tervettä skeptisyyttä –blogissaan Abraham Lincolinia mukaillen

Osa tutkijoista voi olla väärässä kaiken aikaa ja kaikki tutkijat voivat olla väärässä hetken aikaa. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan voi olla väärässä kaiken aikaa.

Totta kai löytyy varmasti asioita, joita nykyinen ravintotiede ei vielä tiedä, mutta nykyisyydessä täytyy toimia nykyisin saatavilla olevan tiedon varassa. Josta tieteen state-of-the-art esittää parhaan näkemyksen. Ja tiede tietysti korjaa itseään koko ajan uuden tiedon ilmaantuessa vertaisarvioituna näkyviin. Tällaisen, vuosikymmenien aikana kertyneen, tutkimusnäytön kumoamiseksi tarvitaan kuitenkin enemmän kuin pari uutta tutkimustulosta tai radikaalia näkemystä. Samaiseen lainaukseen liittyen allekirjoittaneen on hyvin hankala uskoa, että kokis tai muut yritykset olisivat onnistuneet ostamaan huomattavan määrän eri maissa toimiva toisistaan riippumattomia tutkimusryhmiä ja yliopistoja puolelleen. Suomessakin kirjoitetaan siitä, kuinka isot leipomot ajavat viljaa ravintosuosituksiin. Mutta samanlaisia suosituksia ajetaan myös jenkeissä. Ja eivätkö sitten jenkkien isot lihantuottajat osaa lobbausta kun lihaa suositellaan vähennettävän. Ihan kaikki ei kuitenkaan aina voi olla salaliittoteoriaa, vaikka pekoni hyvältä maistuisikin.

YHTEENVETO

Tässä siis hieman alkupalaa aiheesta ravinto. Kotiinviemisinä kannattaa omasta mielestäni miettiä sitä, ovatko ravintosuositukset ihan oikeasti tehty firmojen ehdoilla ihmisten sairastuttamiseksi. Ja jos näin jostain syystä olisi, missä on toiseen suuntaan osoittava tutkimusnäyttö. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua edelläkin linkattuihin Reijo Laatikaisen esityksiin.

Toisena isona päivän teemana oli aineenvaihdunnan sopeutuminen ruokavalioon, tai sen vähyyteen. Seuraavassa tohtori Nortonin näkemys aiheesta hänen itsensä esittämänä. Jos kehonkoostumus ja rasvanpoltto kiinnostaa, tai jopa hämmentää, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan. Ensimmäisessä osassa käydään pääpiirteittäin läpi oleelliset näkökulmat. Kokonaisuutena kolme videota sisältävät puolitoista tuntia tuhtia tavaraa.

Jos haluat eroon rasvasta ja muuttaa kehonkoostumustasi, älä rupea äärimmäissen vähäkaloriselle laihdutusdieetille. Huolehdi aineenvaihdunnastasi ja muuta hiljalleen elintapojasi terveellisemmiksi. Muuta elämäntapasi. Huolehdi terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi kokonaisvaltaisesti!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>