Naisen nautinto ja orgasmi – teoriaa ja käytäntöä

1. JOHDANTO

Jari Sarasvuo puhui radio-ohjelmansa tuoreessa jaksossa naisen soittamisen taidosta. Ja naisen soittamisen merkityksestä parisuhteelle. Äidin soittamisen merkityksestä perheelle. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että nainen on orgastinen. Että äiti on orgastinen. Jarin itsensä luomaa kielikuvaa lainaten sitä, että äidin varpaankynnet löytyvät orgasmin jälkeen vastapäisestä seinästä.

Ja jotta tästä kaikesta ei sälytettäisi koko vastuuta miehen niskaan, todettakoon, että suurimpia esteitä naisen orgasmille saattaa monesti olla naisen haluttomuus tutustua itseensä. Tyydyttää itse itsensä. Jos naisen elämässä mies on ainoa, joka hänelle tuottaa orgasmin, ei se tee asiasta tälle miehelle ainakaan helpompaa. Tässä heteronäkökulmaan keskittyen.

Seuraavassa käydään lyhyesti läpi orgasmin teoriaa ja sen jälkeen siirrytään käytännön esimerkkiin rentouden, tutustumisen ja reaktioiden tulkitsemisen kautta löydetystä yhteisestä polusta nautinnon huipulle. Rakentavasta palautteesta ja henkisestä selkänojasta aiheen julkiseen käsittelyyn kiitokset erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja Puhu muru -bloggari Marja Kihlströmille sekä lääkäri Vilho Aholalle.

Continue reading

Katsaus “puolet seurustelevista suomalaismiehistä puutteessa” otsikon taakse – miten kipinä pysyisi elossa?

Iltalehti otsikoi tänään yli puolen seurustelevista suomalaismiehistä elävän puutteessa. Tosin ainakaan artikkelin nettiversiossa mainittua tilastoa ei avata sanankaan vertaa. Tarkoitus on ilmeisesti viitata FINSEX 2015 -tutkimukseen, jonka tuloksia on julkaistu Väestöliiton kotisivuilla. Samalla tämän vuoden puolella on tuoreessa jenkkitutkimuksessa otettu kantaa tapoihin joilla seksuaalisen kipinän saa pidettyä yllä pidemmässäkin parisuhteessa. Katsotaanpa minkälaisen kuvan nämä kaksi tutkimusta muodostavat.
Continue reading

Mikä ”Mikä virallisissa ravintosuosituksissa mättää?” -ideologiassa mättää?

Kritiikki on noin keskimäärin hyvä asia. Ilman kritiikkiä monikaan asia ei kehittyisi. Kritiikki on kuitenkin parhaimmillaan sekä rakentavaa että perusteltua. Itse ainakin toivotan tällaisen omiin kirjoituksiini kohdistuvan kritiikin varsin tervetulleeksi. Nykyisellään kuitenkin tuntuu olevan trendikästä ravintokeskustelussa kritisoida virallisia tahoja ja tiedettä mutun pohjalta.

Esimerkiksi Tomi Kokko vaikuttaisi päättäneen, että suomalaisten ylipaino ja sairaudet johtuvat nykyisistä ravintosuosituksista. Voiko tämä pitää paikkansa? Käydäänpä läpi muutamia Kokon Mikä virallisissa ravintosuosituksissa mättää? kirjoituksessa esitettyjä väitteitä, jotka kaipaavat suurennuslasia. Nämä väitteet on seuraavassa esitetty lihavoituina ja jokaisen väitteen alla on oma näkemykseni asiasta sekä viitteisiin perustuvaa lisäinfoa.

Continue reading

Hyvinvoinnin kulmapalat: liikkuminen

Sarjan muut osat:

Hyvinvoinnin kulmapalat: johdanto
Hyvinvoinnin kulmapalat: uni
Hyvinvoinnin kulmapalat: ravinto

Liikkumakuva

© Paul Cox, https://www.flickr.com/photos/paulcoxphotography/4498350404/, Creative Commons (https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/)

Nyt päästäänkin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin suhteen hetkeksi kotoisalle maaperälle eli liikkumiseen. Aiemmat osat johdantoineen löytyvät seuraavien yllä olevien linkkien takaa, jos joku on päässyt jäämään välistä.

Mutta siis. Miksi ihmisen pitäisi liikkua? Onko ihminen luotu liikkumaan? Oma näkemykseni aiheesta on, että ihminen on kehittynyt liikkumaan. Eikä ole vielä osannut kehittyä olemaan liikkumatta. Tai siis sopeutua siihen liikkumattomuuteen, joka on muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana lävähtänyt niin sanotusti naamalle.

Onko liikkuminen sitten muka niin tärkeää, kun ruokaa saa nykyään metsästäjä-keräilemättäkin?

Continue reading

Hyvinvoinnin kulmapalat: ravinto

Sarjan muut osat:

Hyvinvoinnin kulmapalat: johdanto
Hyvinvoinnin kulmapalat: uni
Hyvinvoinnin kulmapalat: liikkuminen

Tuscan Salmon Butternut Squash Fettuccine.

Creative Commons, https://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/

Nyt kun on hetki sulateltu asiaa, on aika pureutua kulmahampailla seuraavaan kulmapalan kulmaan. Aiheena siis tällä kertaa sellainen pikku juttu kuin ravinto. Jonkunlaista pienimuotoista julkista keskusteluakin aiheen tiimoilta on viime aikoina käyty. Tekstissä käsitellään laajan aiheen suurempia suuntaviivoja, kuten vaikkapa parasta ruokavaliota, ravintosuosituksia ja aineenvaihduntaa, menemättä pienempiin yksityiskohtiin kuten yksittäisten ruoka-aineiden valintoihin.

Seuraava kirjoitus ei korvaa lääkärin tai ravitsemusterapeutin ohjeistusta. Jos koet tarvitsevasi ammattiauttajaa, käänny sellaisen puoleen. Itse en ole kumpaakaan edellä mainituista. En siis rohkaise ottamaan seuraavaa vuorelta saarnattuna totuutena. Ajattele itse asioita. Missä on järkeä, missä ei. Mikä sopii sinulle? Ei kuitenkaan välttämättä siten, että mikä sinusta tuntuu juuri milläkin hetkellä toimivalta. Ihmismieli ja –roppa kun on melkolailla helposti huijattavissa kaikenmaailman plasebo, nosebo ja muihin vastaaviin juttuihin.

Suurilla joukoilla tutkittujen keskiarvojen ja yksilöllisten ominaisuuksien välinen kompromissi löytyykin monesti parhaaseen muottiinsa vain kokeilemalla. Ja tässä erilaisten kokeiltavien juttujen viidakossa koulutettu ammattilainen voi olla suureksi avuksi. Yleensä kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle niistä isojen tutkimusten keskiarvoista ja vasta siitä sitten lähteä tunaamaan pienempiä juttuja. Itse esimerkiksi en ymmärrä, millä perusteella ravintosuosituksia voidaan syyttää ihmisten huonokuntoisuudesta, kun huomattavan suuri osa näistä huonokuntoisista ei syö näiden suositusten mukaisesti. Tai liiku. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Continue reading